Vivianne Ruohola, yliopisto-opettaja, Helsingin yliopisto
Vivianne on varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteiden maisteri ja kauppatieteiden ylioppilas. Hän on työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana, koulutusviennissä VisitEDUfinn-organisaatiossa, varhaiskasvatuksen arviointien parissa Reunamo Education Research Oy:llä ja Opetushallituksella kansainvälisissä työtehtävissä. Tällä hetkellä hän työskentelee Helsingin yliopistolla yliopisto-opettajana ja opettaa varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita. Vivian valottaa näkökulmia johtajuuden vaikuttavuuteen.
Johtajien arvioinnit varhaiskasvatuksen laadun prosessitekijöistä ja niiden yhteys lasten toimintaan sitoutuneisuuteen
”Puheenvuorossani esittelen JECER-tiedelehdessä julkaistua artikkelia ja tarkastelen johtajuuden vaikuttavuutta lasten toimintaan sitoutuneisuuteen. Ajankohtaisessa esityksessäni käsittelen Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVIn) varhaiskasvatuksen laadun prosessitekijöitä, varhaiskasvatuksen laatua ja arviointia. Tutkimuksen tulokset nostavat esiin johtamisen yhteyksiä lasten observoituun oppimisprosessiin. Näiden avulla saadaan tietoa siitä, miten johtaja voi kehittää omaa ja yksikkönsä toimintaa siten, että lasten toimintaan sitoutuneisuus syvenee. Tervetuloa kuuntelemaan tätä merkittävää puheenvuoroa, ilo päästä rakentamaan yhdessä varhaiskasvatuksen hienoa tulevaisuutta!”
Kirsi-Marja Heikkinen, MA (Eds.), KM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Väitöskirjatutkija (Doctoral Researcher)
Projektisuunnittelija (Project Planner)
Kasvatustieteellinen tiedekunta (Faculty of Educational Sciences)
University of Helsinki
Olen toiminut varhaiskasvatuksen opettajan, johtajan ja asiantuntijan tehtävissä vuodesta 2001. Tällä hetkellä työskentelen Helsingin yliopistolla projektisuunnittelijana OHOSKE ja VEPO johtaminen 2035- hankkeissa. Työni ohella valmistelen väitöskirjaa Helsingin yliopiston Kasvatuksen johtamisen (KAJO) -ryhmässä. Tutkimusintressejäni ovat organisaatio- ja johtamiskulttuuri, johtajan identiteetti sekä johtajuuden ja vallan rajapinnat varhaiskasvatuksen työyhteisössä.
”Minä olen kapteeni ja ohjaan laivaa” – Johtajuus ja valtasuhteet varhaiskasvatuksen työyhteisössä.
Varhaiskasvatus ja varhaiskasvatuksen johtajuus ovat globaalissa muutoksessa. Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus tunnistetaan nykyään laajasti ja myös kiinnostus sen kehittämiseen on kasvanut. Varhaiskasvatuksessa valta on edelleen vähäisesti tutkittu aihealue. Aiemmat kansainväliset tutkimukset (mm. Hard & Jónsdóttir, 2013) ovat tuoneet esiin näkökulman, jonka mukaan valtaa ja auktoriteettia ei koeta soveltuvaksi varhaiskasvatuksen sensitiiviselle, pehmeitä arvoja korostavalle kentälle.
Nyt esiteltävä tutkimuksemme käsittelee varhaiskasvatuksen johtajien tulkintoja vallasta johtajan ja moniammatillisen työyhteisön välisissä suhteissa. Tutkimuksen tavoite on selkeyttää vallan käsitettä Michel Foucault’n ja Mary Folletin positiivisten lähestymistapojen kautta. Tietoisuus vallasta relationaalisena pedagogiseen johtajuuteen kuuluvana voimavarana, ei vain johtajan positioon kuuluvana omaisuutena, auttaa pohtimaan uudelleen johtajan, opettajan ja lastenhoitajan rooleja mutta myös perustehtävään kuuluvaa pedagogista vastuuta.
Annele Wiman, varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja kouluttaja
Olen työskennellyt varhaiskasvatuksessa lähemmäs jo 30 v ja rakastan edelleen työtäni. Vaikka alallamme on paljon haasteita, tulevaisuus on lapsissa. Pyrin tekemään töitä myös sen eteen, että yhteiskuntamme arvostaisi työtämme tulevaisuudessa nykyistä paljon enemmän, ja näkisi työmme todellisen merkityksen ja arvon. Viimeiset pari vuotta olen satsannut enemmän työn sisällön kehittämiseen sekä oman kirjani kirjoittamiseen, ja mikä on tulossa nyt keväällä ulos. Prosessi on ollut pitkä, mutta olen oppinut ja ymmärtänyt paljon uutta myös itse. Varhaiskasvatus tarvitsee uudistuvaa innovatiivista ajattelua. Tämä on ollut aina myös oman työni sisältö ja tapa toimia eli se, että työmme lasten kanssa perustuisi aina lasten aidoille tarpeille sekä tutkittuun tietoon.
KISSA NIMELTÄ LEIKKI
Leikin tärkeydestä on puhuttu varmasti jo kohta toistakymmentä vuotta. Leikkiä on myös tutkittu erittäin paljon, ja sen merkityksestä on valtavasti tutkittua tietoa. Tuetun leikin merkitys lapsen kasvussa, kehityksessä ja oppimisessa on erittäin tärkeä, kuten me kaikki tiedämme. Siitä huolimatta esimerkiksi tuettu leikki on edelleen vain noin 4 % lasten arjesta (Reunamo). Myös lasten leikkiympäristöt ovat jopa melko aneemisia ja leikin sisältöjä kehitetään vielä erittäin vähän. Eli todellinen leikin arvostaminen on melko vähäistä. Mistä tämä johtuu? Miksi puheet ja arki menevät niin pahasti ristiin? Miksei leikkiä arvostetakaan ehkä oikeasti, vaikka siitä ja sen merkityksestä puhutaankin koko aika hyvin paljon? Todistelemmeko sittenkin leikin tärkeyttä vain vanhemmille ja pitäisikö meidän todistella leikin tärkeyttä jopa myös meille itsellemme? Todelliset arvot todentuvat käyttäytymisemme kautta, ja leikki ei näyttäydy varhaiskasvatuksen arjessa nyt kovin suuressa arvossa.
Otsikolla viittaan siihen, että ”kissa tulisi nostaa pöydälle” eli keskustelu leikin todellisesta asemasta, ja tarkastella leikin todellista arvoa ja asemaa varhaiskasvatuksen arjessa. Puheessani avaan niitä syitä, mitkä ovat johtaneet leikin heikkoon asemaan ja arvostukseen. Einstein sanoin: “Hulluutta on tehdä sama asia uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia. Jos etsit erilaisia tuloksia, älä tee samaa asiaa joka kerta.” Väitän, että varhaiskasvatuksen arki on jämähtänyt jopa historiaan ja tarvitsemme uutta ajattelua. Puheessani avaan myös uusia ajatuksia ja ideoita, miten leikkiä voidaan toteuttaa toisin niin, että sen arvostus ja merkitys vastaavat sitä, mikä sille kuuluu.
Emmi Thompson, varhaiskasvatusyksikön johtaja, kasvatustieteen maisteri
Olen aiemmin työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja toimin tällä hetkellä varhaiskasvatusyksikön johtajana. Teen myös työn ohessa johtaja-opintoja. Taustaltani löytyy myös niin kieli- kuin liikuntaosaamista. Kiinnostus on lapsen maailmassa, varhaiskasvatuksen laadussa ja työn prosesseissa joiden kautta saavuttaa varhaiskasvatuksen ydin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvopohja ja oppimiskäsitys toimivat pohjana moninaisessa yhteisössä.
Sak-työaika, miksi ja miten
Sak-työaika puhututti ja puhututtaa edelleen, joten lähdin gradussani, jonka tein 2019-2020, tutkimaan varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia sak-työajan kokemuksia pedagogiikan kehittämiseen ja työn yhteisölliseen organisointiin päiväkodissa. Tutkimuksessa laatua ja pedagogiikkaa tutkittiin Karvin laadun indikaattoreiden kautta tapaustutkimuksena. Sak-työaika on opettajien kokemana tärkeää lasten varhaiskasvatussuunnitelmien merkitys ja tärkeys toiminnan suunnittelun osalta. Lasten osallisuus ja heidän yksilöllinen tukeminen olivat opettajille tärkeitä ja keskeisiä asioita. Tutkimuksen kautta myös korostui se, että sak-työaika mahdollisti työn tekemisen laadukkaalla tavalla. Tutkimuksessa nousi myös esille tapoja miten voi vahvistaa työajan käyttöä työpaikalla.
Anne Koski (VO, KM)
Anne työskentelee Vaasan yliopistossa väitöstutkijana. Annen mielenkiinnon kohteena on dialoginen johtaminen ja varhaiskasvatuksen kehittäminen osallistavin menetelmin. Väitöstutkimustyön ohella hän toimii myös johdon työnohjaajana, RMP-motivaatiovalmentajana ja vuorovaikutuksen kouluttajana. Anne on toiminut useita vuosia varhaiskasvatuksen eri johtotehtävissä.
Dialoginen johtaminen varhaiskasvatuksessa
Puheenvuorossani käsittelen mitä dialoginen ihmiskäsitys on ja miten johtaa dialogisin menetelmin. Työyhteisöissä, joissa on arvostavaa kunnioitusta sekä aktiivista kuuntelua, löytyy aina myös luovuutta, iloa, sekä myötätuntoista asennetta erilaisuutta kohtaan. Suomalainen sananlasku sanoo, että ”Sopu sijaa antaa.” Harmonisessa työyhteisössä on mahdollista olla omanlaisensa, inhimillinen ja erehtyväkin. Miten johtaa moniäänisyyttä? Miten taata, että myötätunto ja empatia kulkevat käsi kädessä?